Miten Meri-Rastila olisi parempi paikka elää

1. Lähiötaiteilija Meri-Rastilaan ja tilat hänelle

Lähiötaiteilija kokoaisi yhteen eri sektorit ja eri ikäiset meri-rastilalaiset. Toiminta olisi monenmois-ta yhdessä tekemistä. Pidettäisiin esimerkiksi eri taiteen harrastepiirejä tai tuotettaisiin yhdessä ympäristötaidetta kotinurkillemme ja Haruspuistoon.
Lähiötaiteilijaehdotukseni kumpuaa 15 vuoden takaa. Tuolloin tekstiilitaiteen maisteri Päivi Tolvanen-Piironen ohjasi työpajaa koulun kuvisluokassa. Teimme huovutus ja kankaanpai-nantatöitä sekä värjäyksiä. Töitä tehdessä oli helppo tutustua naapureihin. Paja oli suosittu. Tilojen ahtauden vuoksi kaikki halukkaat eivät aina mahtuneet mukaan. Helsingin kulttuurikeskus rahoitti toimintaamme kuusi vuotta. Me työpajalaiset maksoimme vain pienen osallistumis maksun ja materiaalit.

Lähiötaiteilijaidean onnistuminen riippuu pitkälti taiteilijasta itsestään, hänen ammattitaidostaan, persoonastaan ja siitä, että hän ymmärtää alueemme sosiaalisen rakenteen ja ottaa sen huomioon työssään. Päivi Tolvanen-Piironen olisi erinomainen ehdokas Meri-Rastilan lähiötaiteilijaksi. Hän asuu itse alueella ja työskentelee Haruspuistossa. Hänelle on tuttua työskentely eri sektoreilla, myös kansainvälisissä yhteisöissä. Päivi osaa innostaa luovuu-teen yhtä hyvin pieniä lapsia kuin meitä iäkkäämpiäkin meri-rastilalaisia.

Uudet tilavat työtilat lähiötaiteiluun Haruspuiston laitamille toivottavasti saamme.

2. Puutyötila

Asukastilojen verkostosta on jo ollut puhetta. Kannatan sitä ja ehdotan, että joku asukastila (tai jotkut tilat) varataan erityisesti puutöitä varten, jossa voisi esimerkiksi kunnostaa omia huonekaluja iltaisin. Jotta äänekkäät työvälineet eivät häiritsisi muuta asumista, puutyötila pitäisi olla piharakennuksessa. Periaatteella ”omat koneet, omat välineet” homma pyörisi helpoiten.

3. Puikkopiiri

Puikkopiiri aina syksystä jouluun Haruspuiston kodikkaassa kammarissa. Kokoonnuttaisiin yhtenä iltana viikossa porukalla pähkäilemään kantapääkavennuksia. Sukat ehkä valmistui-sivat talven pakkasiin.

4. Valta pois koiranulkoiluttajilta

En suostu vaikenemaan koiraongelmista, vaikka koirien tuhoista ja paskoista puhuminen onkin monissa piireissä tabu. Olen sitä mieltä, että jokaisella meri-rastilalaisella pitäisi olla oikeus nauttia ke-sällä puhtaista metsän antimista ja talvella jumalattoman kauniista valkoisista hangista.

Meillä kaikilla pitäisi olla oikeus möyriä lumihangessa ja pistää pystyyn lumileik-kimme milloin mihinkin. Nyt kuitenkin Meri-Rastilassa on monia sellaisia koiranulkoilutta-jia, jotka estävät tehokkaasti kai-ken tämän hauskan ja esteettisen. Ulkoilualueet ja polut ovat tiheästi miinoi-tettuja.

Jopa talomme piha on täynnä paskaläjiä. Eletään keskiaikaisesti.

5. Vuosaaren kiinteistöt oy -metallilaatat pois vuokratalojen seiniltä

Vuokratalojen seinille on jossain vaiheessa ilmestynyt Vuosaaren kiinteistöt oy-metallilaatat. En tiedä kenen ideoimana. Laatat ovat rumia, niillä ei ole tehtävää ei-vätkä ne sovi Meri-Ras-tilan alkuperäiseen ideaan, jonka mukaan vuokratalot eivät millään lailla erotu muista alueen taloista. Katukuvan ehostamiseksi ehdotan laattojen poistamista.

6. Kaupungin vuokralaiset Meri-Rastilassa ansaitsevat paremman isännöinnin

Vuokratalojen runsaus ja vuokralaisten nopea vaihtuvuus on koettu Meri-Rastilassa ongelmalliseksi. Minusta kaupungin vuokrataloja voisi olla enemmänkin, mutta isännöintiin kaipaan perinpohjaista muutosta.

Olen asunut kaupungin vuokratalossa, Meri-Rastilan Merilinnassa kaksikymmentä vuotta. Tähän ajanjaksoon mahtuu kaksi täysin erilaista kokemusta kaupungin vuokralaisena. Ensimmäisinä vuosina innostuminen kauniista uudesta kodista poiki monen-laista asukasaktii-visuutta. Pihatalkoissa
melkein kaikki isot ja pienet pyörivät haravoittensa kanssa ja siistiä tuli. Erityisesti lasten tarpeita ajatellen teimme isännöitsijätoimiston ja kokeneen ulkopuolisen maisemaarkkitehdin kanssa piha-parannussuunnitelmankin. Uudistus pohjasi asukasky-selyyn, joten se oli kaikkien asukkaiden yhdessä laatima. Piha valmistui. Mutta tämän jälkeen viisitoista vuotta olenkin voimattomana seurannut isännöitsijän toimesta tapahtuvaa hävitystä.

Pihaparannustyön valmistuttua jo heti seuraavana kesänä alkoi piharakenteiden ja pihakasvillisuuden järjestelmällinen tuhoaminen: Kadulle johtavat kauniit ja kalliit metallirunkoiset puuportit, jotka estivät lasten juokseminen autotielle ja olivat iso osa katukuvaa, isännöitsijä poisti ja asennutti tilalle puomit. Toisenkin portin pylväs meni kumoon. Ylisuuret pihakoneet rullasivat nurmikoita.
Valtaosa pihamme 360 marjaomenapensaasta (puu-vartisia kasve-ja, joita pitäisi leikata kuten omenapui-ta) leikattiin parikymmensentti siksi, jolloin ne menettivät lopullisesti lajityypillisen muotonsa. Kukintoja ja marjoja emme ehtineet näkemään-kään. Jotkut pihlajapuistamme kasvavat lopun elämänsä vinoina, koska niitä ei tuettu nuorena. Monet kasvit revittiin maasta, koska ne
eivät olleet isännöitsi-jän mie-leen. Nämä olisivat kui-tenkin suojanneet liialliselta auringolta ja olleet merkittäviä pihan viihtyvyyden kannalta. jne.
Useita kertoja yritin puhua isännöitsijälle perinteisten pihakasviemme hoitotavasta, mutta yhteyden-otoillani ei ollut vaikutusta. Isän-nöitsijällä näytti olevan keskeisenä ajatuksena pihan perusteellinen siistiminen, mikä käytännössä tar-koitti kasviemme tuhoamista. Arkkitehdin laatimia pihapiirustuksiamme ei oltu otettu käyttöön huoltotöissä. Niihin ei oltu alkujaankaan edes tutustuttu, mikä minulle selvisi vasta muutama vuosi sitten ihmetellessäni hävitystä ja vedotessani pihapiirustuksiin. Tuolloin isännöitsi-jän vas-taus oli: ”Johan se lakikin sanoo, ettei sellaisia vanhoja piirustuksia saa säilyttää. ” Onneksi nuo myöhemmin löytyi-vät uuden puutarhurin niitä kysellessä.
Kysymyksiini olen saanut isännöitsijältä liian usein vastauksia, jotka eivät ole tuntuneet uskottavilta. Vastausten muotoilu on ollut mielenkiintoinen. Perustelu on pohjannut kaiken arvostelun yläpuolella olevaan auktoriteettiin mihin tahansa. Asukkaalle on jäänyt vai-kutelma, että isännöitsijä vain haluaa päästä nopeasti eroon kiperistä kysymyksistä. Ja pääseekin.
Kahdeksan vuotta sitten toteutetun, lattiasta kattoon ulottuvan keittiöremontin järkevyyttä ja tarpeellisuutta en koskaan ymmärtänyt. Menetin raikkaan valkoisen keittiöni. Tilalle sain toiminnallisesti huonomman ja talon muusta arkkitehtuurityylistä piittaamattoman. Tälläkin kerralla kävi, kuten aina ennenkin: asumisolosuhteeni huononivat, kun isännöitsijä ryhtyi re-montoimaan.

Isännöitsijän toimien vuoksi olen menettänyt paljon ja aivan turhaan. Itseäni säästäen ja suojaten kuljen nyt pihan poikki pää painuksissa vihaisena omaan kotiini. Suljen oveni tiu-kasti perässäni.
Jotta jaksaisin, suljen silmäni. Isännöitsijään olen yhteydessä mahdollisim-man harvoin. Sitä hän varmaan haluaakin.
Isännöitsijän autoritaarinen toimintakulttuuri ei sovi palveluammattiin eikä ylipäätään nykypäi-vään. Asukkaalla pitäisi olla vaikutusmahdollisuuksia lähiympäristöönsä ja ko­tinsa remonttei­hin. Minulle ei riitä, että isännöitsijä on kiinnostunut vain parkkipaikasta. Minulle ei kelpaa, että autoasiat ovat isännöitsijän erityisessä suojeluksessa. Alkuperäisen arkkitehtuurimme
ja pihamme tuhoamista pidän ammattitaidottomuutena ja röyhkeytenä.

Onko kaupungin vuokralainen Meri-Rastilassa vain läpikulkumatkalla? Haluaako kaupunki vuokralaisia, jotka kiintyvät omaan pihapiiriinsä ja huolehtivat ympäristöstään? Nyt meidän talossamme asukkaat vaihtuvat usein. Lapsia näkee entistä harvemmin. Piha on roskainen. Talkoisiin en mene
minäkään. Autoja parkkeerataan miten sattuu pihan puolelle. Välinpitämättömyys tarttuu. Epäilenpä, että aiemmin suositusta vuokratalosta on tullut vähemmän suosittu kohde.

Ps. Yhdestä asiasta kiitän. Yöni olen saanut nukkua rauhassa. Järjestyshäiriöitä talossamme on hyvin harvoin ja jos sellaisia on esiintynyt, isännöitsijä on puuttunut ongelmiin nopeasti ja tehokkaasti. Järjestyshäiriöiden hoitamisen tärkeyttä en vähättele yhtään.

7. Kansainvälisyys ja luonto Meri-Rastilan vahvuuksia

Lähiömme monikulttuurisuus merkitsee minulle ennen kaikkea elinympäristön kodikkuutta. Meri-Rastilan kansainvälisyys on pitkälti kaupungin vuokratalojen ansiota ja siksi vuokrataloja voisi minun puolesta olla enemmänkin. Myös metsä on minulle elämyksellisesti erittäin tärkeä. Se on turva ja piilopaikka. Mitään ”aurinkolahtea” ran-tametsäämme en halua. Itku-virttä metsässä veisaan, jos
ranta päätetään tappaa.

Sirkka Lehtinen

Advertisements

2 responses to “Miten Meri-Rastila olisi parempi paikka elää

  1. Hanna-Leena Ylinen

    Sirkan teksti on hyvä, mutta sen rivitys ja tavutus ovat todennäköisesti muuttuneet siirrettäessä tekstinkäsittelystä blogiin. Otsikkorivi ei ole hyväksynyt ä-kirjaimia sanassa “elää”. Nämä kannattaisi korjata, että teksti pääsisi oikeuksiinsa.

    Ystävällisin terveisin

    Hanna-Leena

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s